On vierähtänyt aika pitkä tovi, kun viimeksi olen kirjoittanut blogia. Paljon on kerennyt tapahtua mamman ja Nukan elämässä. Nuka täytti reilu kuukausi sitten kolme vuotta ja mamma kolme kuukauttta sitten kolmekymmentä. Ikää on siis neitosille tullut ja toivottavasti myös järkeä :) Vuosi sitten jouluna leikkuutiin Nukan ja kaikista narttukoirien vaivoista päästiin lopullisesti eroon. Leikkaus ja toipuminen sujuivat ongelmitta.

Suurin muutos elämässä on ollut lauman kasvaminen. Jokunen aika sitten meidän kahden neidin maailmaan tulla tupsahti ihana kepo ja kolme uutta koiraa. Ja loppukesästä minä ja Nuka muutimme kepon tiluksille "maalle". Nyt on omakotitalo ja iiiiiso piha. Laumamme muut koirat ovat islanninlammaskoira Kasper (uros), belgianpaimenkoira tervueren Jeni (narttu) ja australiankelpie Mocca (narttu). Laumaelämä sujuu koirilta oikein hienosti. Pieniä kahinoita oli alussa, ja silloin tällöin vieläkin, mutta ei mitään kunnon tappeluita.

Nukan kanssa elo ei ole ollut aina helppoa. Koira ei usko eikä kunnioita minua ja kaikki hoitotoimenpiteet aiheuttavat murinaa ja hampaiden esittelyä. Vapaana Nukaa ei voi pitää missään, koska ei tule kutsusta luokse eikä anna ottaa kiinni. Tämän vuoksi agilitykin on pitänyt unohtaa. Nämä ongelmat ovat olleet olemassa ainakin vuoden, ehkä piteempääkin. Eli muutos ei tullut lauman kasvettua. Itse asiassa ongelmissa ei tullut muutosta suuntaan eikä toiseen. Olin toivonut, että kun Nuka joutuu jakamaan minun huomion muiden koirien ja kepon kanssa, se rupeaisi kuuntelemaan minua enemmän. Mutta ei siinä mitään muutosta tullut. Tämän vuoksi päätimmekin viedä Nukan ongelmakoirakouluttaja Peetsalle.

Peetsa testasi Nukan ja katsoi meidän keskinäistä suhdetta. Lopputulos oli se, että Nuka ei kunnioita meitä ja dominoi jatkuvasti. Sen lisäksi Peetsan mukaan Nuka on nolla-laumaviettinen, kohtuullisen kova, vilkas ja temperamenttinen. Tälläinen nollaviettinen koira on kuulema erittäin harvinainen eikä Peetsa antanut mitään takeita, että pystytään tilannetta muuttamaan. Ohjeiksi saatiin eka viikko tehokasta hihnakäyttäytmistä: ei yhtään vetämistä (kuristuspannan oikeaoppinen käyttö opeteltiin) ja toisten koirien ohitustilanteissa pitää kieltää jo korvien nostosta. Jos ei ekalla kiellolla korvia laske alas, niin sitten kolinapurkkia kehiin. Tämä vaihe on mennyt hienosti. Nuka ei enää vedä hihnassa ja ohitukset menevät joko korvia nostamatta tai ekalla kiellolla. Sen jälkeen aloitettiin jääkausi. Nyt on kolmas viikko alkanut. Enpä osaa sanoa, onko muutosta tapahtunut, mutta eihän sitä vielä tiedäkään. Tämän viimeisen viikon jälkeen pitää ottaa Peetsaan yhteyttä ja mietitään jatkokuviot. Meillä ei siis ole normaalikäytännöstä poiketen sovittu mitään jatkokäyntejä Peetsalle. Tässä nyt vaan katsotaan ja kokeillaan toimiiko nämä jutut vai ei. Kouluttaja siis sanoi, että Nukasta ei tod.näk. koskaan tule agikoiraa ja vapaana pidettäväksi saaminenkin on siinä ja siinä.

Kaikesta tuosta huolimatta Nuka on edelleen aivan ihana enkä sitä antaisi pois mistään hinnasta. Ja on ainakin päästy eroon vetämisestä ja minä toivon mukaan liiasta huomioinnista.

Sitten sananen ihmisten elämästä. Tämä minun ja kepon yhteiselohan ei alkanut mitenkään helposti. Kepon ero exästä ei ollut kovin helppo ja siisti. Ja sitten kun kaikkien yllätykseksi (ei vähiten meidän) meidän suhde alkoi aika pian eron jälkeen, jouduin sellaiseen juoru- ja panettelumyllyyn, etten olisi ikinä uskonut. Aika monesta on tätä naista syytetty, mutta ehkä eka kertaa suorasta valehtelusta ja vielä yllättäviltä tahoilta. Ihmisten on kai vaan niin vaikea uskoa, että kaksi ihmistä voi ihastua toisiinsa toisen tunteista tietämättä. Eli kun molemmat luulevat kiinnostukseen toiseen osapuoleen olevan turhaa ja yksipuolista, niin kyllähän se yllättää itsensäkin kun lopulta saa luvan kertoa tunteista sille vapaalle ihmiselle. Kun on tehnyt kaikkensa, että ei sotke kenenkään parisuhdetta ja kunnioittaa sitä syysämällä omat tunteet sivuun, niin järkytys on suuri joutuessaan syytettyjen penkille. Helpommalla olisi keväällä päässyt, jos olisi ollut toinen nainen ja syypää eroon. Olisi voinut reiluisti sanoa, että paskan homman tein, mutta ei mahda enää mitään. Mutta nyt kun ei ollut tehnyt mitään, niin syytettiin sekä "onnellisen" parisuhteen rikkomisesta että valehtelusta. Pokkaa minulla kyllä olisi ollut myöntää, jos suhde olisi totta ollut. No, huhut laantuu aikanaan ja rauha laskeutuu, mutta edelleen satuttaa monet sanat ja teot. Toisaalta näin jälkeenpäin voisi melkein olla kiitollinen kaikesta päälle sataneesta p......a. Koska siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia minun ja kepon suhde kasvoi ja lujittui nopeasti erittäin vakavalle ja vakaalle pohjalle. Ja siitä on hyvä jatkaa.