Elämä on mennyt tasaisesti omalla painollaan. Ulkoilua on Nukan kanssa harjoiteltu, edelleenkään se ei ole neitokaisen mielipuuhaa (kenkien syönti on), mutta ei ulkona enää pelkää. Olen ostanut kaksi ulkoiluasua, kokopuvun ja manttelin. Kokopuku on niin hankala laittaa yksin, joten siksi myös mantteli.

Nuka on oppinut istumaan käskystä, jos on namupalaa tarjolla, ja luoksetuloakin on harjoiteltu. Ainakin sisällä se onnistuu. Nyt pitäisi mennä jonnekin turvalliseen paikkaan ulos, jossa voisi Nukan antaa olla vapaana ja harjoitella siellä luoksetuloa.

Nuka on ollut nyt jo muutaman kerran yksin minun koko työpäivän ajan ja ihan hyvin on tainnut pärjätä. Asunnossa on aina ihan hiljaista kotiin tullessa eikä ole tehnyt mitään tuhoja. Ainut mistä yksinolon näkee on se, että pissaa ja kakkaa on ihan väärissä paikoissa. Nuka saattaa siis minunkin kotona ollessa tehdä tarpeet muualle kuin paperille, mutta aina paperin lähelle. Yksin olleessan tarpeet menevät ihan eri paikkoihin, siis sellaisiin mihin ei ikinä minun nähden tee. En sitten tiedä osoittaako mieltä vai mistä johtuu...

Perjantaina olisi tarkoitus lähteä reissuun lähikaupunkiin, jossa ohjelmaan kuuluu minun siskoni luona käynti sekä parsonpoikien tapaaminen. Siskoni luona Nuka saa ekaa kertaa tuntumaa lapsiin...Ja parsonipoikien kanssa pääsee ehkä metsään. Eli uusia kokemuksia tiedossa neidille. Ja kun olemme siellä koko viikonlopun, niin Nuka saa tutustua myös uuteen yöpaikkaan.

Tässä pari kuvaa ihasteltavaksi:

Nuka poseeraa

Nuka manttelissa