Onpa mennyt ekat päivät nopeasti. Vieraita on käynyt: Iitu, Hanna ja Iitu uudestaan Tarmon kanssa. Me on käyty kylässä emännän äidin luona. Joka tapaamiskerralla Nuka reipastuu ja ottaa yhä paremmin kontaktia, on nimittäin vähän arka koira. Minua ahdistaa nyt monikin asia. Esim se että Nuka vinkuu vieläkin tosi paljon ikäväänsä synnyinkotiinsa, ja se on aika surullista kuunneltavaa. Itse en varmaan tilannetta helpota "säälimällä" pentua, mutta aika pirun vaikeaa olla huomioimatta toisen surua..Osin vinkuminen on huomiohakua, esim kun olen puhelimessa tai tiskaan, ja silloin en huomioi. Ulkona Nuka vaan kyhjöttää sylissä ja pelkää ja vinkuu. Ja sitten, huomenna on Nuka jätettävä yksin muutamaksi tunniksi, ja yksinoloharjoitusten myötä tiedän että se vinkuu ja ulvoo. Ei siis tosiaankaan osaa olla yksin. Eli on tämä aika raskasta :( mutta eiköhän se siitä. Ja on tämä kaikesta huolimatta ihanaa!

Ja eilen illalla meillä oli tosi mukavaa, kun Iitu tuli kylään Tarmo-koiran kanssa. Pennuilla oli tosi hyvät leikit ja Nuka oli oikein reippauden esikuva! Tässä kuvia todistuksena:

Tänään mennän työpaikalleni näyttäytymään..