Nukan jalka on parantunut. Nyrjähdyksen jälkeen, varpaasta vielä meni iho rikki mekaanisesta nuolemisesta. Varvasta piti suihkuttaa ja rasvata kaks kertaa päivässä, mutta nyt iho on siisti ja hoidot lopetettu. Joten elämä on palannut normaali urille. Ja päästään Jyväskylän näyttelyyn.

Nyt on ollut jo kaksi kertaa agitreenit ratsastustallin maneesissa. Nukalla ja minulla isoin treeniongelma on Nukan karkaaminen. Jos Nukan päästää vapaaksi, niin silloin neitokainen päättäkin juosta ympäri kenttää/maneesia. Nyt onkin treenattu pitkän juoksuliinan avulla. Tänään treenit meni tosi híenosti ja Nuka kuunteli minua upeasti. Se liinan käyttö vaan harmittaa, kun se hidastaa Nukaa ja on koko ajan tiellä. Mutta ehkä me joskus siitä taas päästään eroon.

Torstaina kävin Nukan kanssa kasvattajalla kylässä. Oikein oli mukava päivä. Nuka sai juosta siskonsa Kismetin ja Fripen kanssa isolla pihamaalla. Koirat tulivat oikein hyvin juttuun, ja mammasta oli mukava vaihtaa kuulumisia kasvattajan kanssa. Ja ihan pieni pentukuume tuli myös, kun Hiirolassa oli myös kuusi suloista mustaa dogin pentua. Ah, kyllä ne pennut vaan tuoksuu niin ihanalta. Mutta onneksi on tuon oman nuoren neidin kanssa vielä niin paljon tekemistä kasvatuksessa, että se tuo jäitä hattuun ja järkeä päähän pentuhaaveille. Kamerakin oli reissulla mukana, mutta unohdin sen ensin autoon, ja sitten kun sen sieltä hain, tyhjeni akku. Pari kuvaa sain otettua, kunhan saan ne siirrettyä koneelle, niin laitan niitä tänne, jos ovat onnistuneita.